maanantai 19. marraskuuta 2012

Lucan kuulumiset

Lucan agilityreenit ovat menneet hienosti! Reenihalli on jo sen verran mieluinen paikka että aina autosta päästyään Luca alkaa ulista ja vetää hihnassa kohti hallin ovea. Ensimmäinen agilityn pentukurssi on nyt käyty ja jatkokurssille mennään tauon jälkeen tammikuun 2013 puolella. Agility-kärpänen siis pääsi puraisemaan ;)






Kävimme myös Helsingissä Lemmikkimessujen yhteydessä Best In Puppy Show:ssa, Suomen suurimmassa epäviralliessa pentunäyttelyssä. Sieltä tuloksina ROP ja RYP-4. Nyt rohkeutta keränneinä aijomme suunnata vuoden 2013 puolella ensimmäisiin virallisiin näyttelyihin :)



sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Onnea J-pennut ja Hiucan Kiltti!


Kuusi vuotta sitten satoi lunta. Kuusi vuotta sitten myöskin syntyi neljä pentua: kaksi kirjavaa ja kaksi mustaa. Lumentulon takia meinasi pikkuisten elämä katketa alkuunsa. Maidontulo oli niukkaa, eikä eläinlääkäriin tai apteekkiin päässyt huonolla kelillä (asuimme silloin maaseudulla). Tänään saan kuitenkin onneksi onnitella Hiucan Ihanaa, Innokasta ja Ilmeikästä. Yksi on joukosta valitettavasti poissa, mutta näille kolmelle toivotaan pitkää ikää ja hyviä tulevia vuosia. Lumipallo-emä makoilee tuossa takana selällään sohvalla varsin tyytyväisen näköisenä, kaksitoistavuotiasta ei vielä ikä pahemmin paina.


 
Hiucan Kiltti (Kasper) läpäisi maanantaina PIKA-kokeen hyvällä ja varmalla työskentelyllä. Onnea Päivi ja Kasper! Kasvattaja ei sen sijaan kunnostautunut tällä saralla - yritimme koetta myös Harmin (Hiucan Joviaali) kanssa. Laukauksen jälkeen Harmi unohti mitä oltiin tekemässä ja putki olisi jäänyt löytämättä ilman apua. Putkeen Harmi toki sujahti varmuudella ja haki sorkan pois. Hylsy siis tällä kertaa, joten Harmille lisää treeniä ennen seuraavaa yritystä!


(kuva Rukka Pets -Facebook-sivuilta)

Omat koirat käväisivät Rukka Pets -tuotteiden mainoskuvauksissa. Olipa muuten haas-teel-lis-ta saada koirat pysymään studiossa paikoillaan. Tai siis kaikki paitsi Helmi, joka istui pää kallellaan kärsivällisesti kuvaajan toivomusten mukaisesti. Malliaineista! 
 


Hiucan Ihana, Funny, kiittää muita kuulumisista ja lähettää terveisiä kaikille!

Onpa ollut aivan ihana lukea kaikkien kuulumisia ja nähdä mitä kaikkea kivaa Hiucan- minimäykyt pääsevätkään puuhaamaan!

Ei voi kuin ihailla miten moneen harrastukseen ja touhuun näistä onkaan:)



Tässä kuvassa Funny (taaempana) tyttärensä Fridan (Rectus Fun And Only) kanssa mökillä Kustavissa heinä-elokuun vaihteessa, josta jatkoimme Saaristoreittiä pitkin Ruotsiin jälkikokeisiin ja näyttelyyn.

Funny on myös Harmin (Hiucan Joviaali) ja Lolan (Hiucan Jaspeada) emä.
Se on myös mitä mainioin leikittäjä ja hoitotäti muiden pennuille. Meillä on tällä hetkellä kotona 6-viikkoiset normaalikoisen mäykyn pennut, joiden kanssa se leikkii mielellään.


Funny viettää tänään 6-vuotis syntymäpäiväänsä ja lähettää synttärionnittelut sisaruksilleen! Onnea myöhässä myös muille lokakuussa synttäreitään viettäneille!

(hieman vanhempi ja keväinen kuva Funnysta)


Terv. Funny ja Niina sekä muu kennel Rectus poppoo

Ps. Kiitos Sannalle ja Ruskalle vieraskirjaterveisistä:)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lucan ensimmäinen Match-Show

Lucan syksy etenee vauhdilla. Pentukoulu on päättynyt ja pentuagility on aloitettu. Agilitystä Luca oli innoissaan! Kurssilla esteiden puomit ovat toistaiseksi maassa ja kontaktiesteitä (A-este, puomi ja keinu) ei vielä harjoitella. Luca menee innokkaasti esteet, mutta putkeen se meni aluksi varauksella. Innostuttiin myös ostamaan IKEA:sta lapsille tarkoitettu "konttausputki" harjoittelua varten :D Odotellaan mitä kurssi tuo tullessaan!

Lauantaina 20.10.12 kävimme myös ensimmäisessä Match-Show:ssa Kuopion Hukka-Hallilla.
Ensimmäinen harjoitusnäyttely jännitti aivan mahdottomasti omistajaa, mutta Luca otti tapansa mukaan rennosti ja suhtautui uuteen tilanteeseen ennakkoluulottomasti.

Meillä oli mahdollisuus harjoitella kunnolla kehässä kulkemista ja pöydälle nostamista ennen ensimmäisen kehän alkua, mistä saikin sopivasti itsevarmuutta koitosta varten.





Ko. mätsärissä säännöt menivät siten, että ilmoittautumis järjestyksessä kehään mentiin alussa pareittain ja tuomari valitsi pareista paremmin suoriutuneen, joka sai punaisen nauhan ja heikommin suoriutuneen, joka sai puolestaan sinisen nauhan. Kun kaikki parit oli käyty läpi kehään kutsuttiin ensin sinisen nauhan saaneet, joista palkittiin 4 parasta ja tämän jälkeen punaisen nauhan saaneet joista palkittiin myös 4 parasta.

Olimme ilmoittautumassa ajoissa, joten meidän vuoro oli heti ensimmäisessä parissa. Olimme pienten pentujen luokassa (4-12kk). Tehtävänä oli seisottaa koiraa, kulkea kaksi kierrosta ympyrää ja sen jälkeen vuorotellen nostaa koira pöydälle ja tämän jälkeen kulkea tuomarin määräämä kuvio. Lopuksi vielä seisotettiin ja tuomari valitsi mielestään paremman. Oli mahtavaa saada punainen nauha ja sanoinkin silloin kehän reunalta seuranneille tutuille, että tämä on jo meidän voitto ja kaikki muu on plussaa.





Omaa vuoroa odotellessa kävimme hieman kiertelemässä alueella ja törmäsimmepä muutamiin mäyräkoiriinkiin. Saimme myös kutsun mäyräkoiratapaamiseen, jonne aijommekin mennä jatkossa saamaan paljon kaivattuja mäykkykavereita :) Odotusaikana Luca osasi hienosti olla omassa häkissään vinkumatta, vaikka häkin ovi olikin välillä kiinni ja viltti estämässä kokonaan näköyhteyden.




Jännitys oli kova kun ei yhtään tiennyt mitä kehässä tulee tehdä, vaan täytyi vain seurata muiden suoritusta. Onneksi sinisen nauhan saaneet olivat ensin, joten jonkinlainen käsitys tulevasta muodostui. Vihdoin oli punaisten nauhan saaneiden vuoro ja menimme kaikki yhtä aikaa kehään (21 koirakkoa). Porukka jaettiin puoliksi ja tehtävänä oli jälleen kulkea ympyrässä. Tuomari valitsi molemmista porukoista yhteensä 8 koiraa jatkoon, jonka jälkeen taas kuljettiin ympyrällä ja lopuksi seisotettiin tuomarin eteen. Tämän jälkeen tuomari kätteli niitä neljää joiden osalta kilpailu oli ohi ja oli ihan uskomaton fiilis kun pääsimme neljän parhaan joukkoon ja tajusin jännityksen sumentamana, että sehän tarkoittaa että jokin palkinto on tiedossa. Siinä vaiheessa oli täysin merkityksetöntä pääseekö sitä ensimmäiseksi vai neljänneksi.

Lopulta paljastui, että pääsimme neljännelle sijalle ja olo oli kuin olisi jonkun suuremmankin näyttelyn voittanut näin ensikertalaisen silmin :D Palkinnoksi saimme koirannameja, pokaalin ja ruusukkeen. Luca oli siis 42:sta erirotuisesta koirakosta 4. paras.




Jatkossa pitää yrittää kiinnittää huomiota siihen ettei Luca kulje nenä maassa kehässä ja muistaa että mäyräkoiran häntä saa olla vapaasti sitä seisottaessa :D Mutta propsit siitä, että Luca antoi nätisti katsoa hampaat ja oli kokoajan iloisella mielellä. Myös tuomarin erikseen antamat kehut hienosta mäykkypennusta lämmittivät sydäntä :)

Tätä lisää!

Virikeluolia testaamassa

Kasperin omistaja järjesti K-pentueelle virikeluola-ajan. Kokoonnuimme koirakoulu Heiluvaan häntään kera Kasperin, Veijarin, Jalon ja Ruskan. Mukana olivat myös Elmeri ja Harmi.
 
 
Luolasto oli rakennettu kiertämään huonetta. Luolien pohjalla oli kuivia heiniä, kiviä, putkia ja saaliseläinten tuoksuja. Suurin osa luolastosta oli peitettyä, joten koirien olinpaikan saattoi päätellä lähinnä heinien rapinasta.
 

Luolantarkastus menossa.
 

Aikaa saattoi viettää myös luolan päällä - luolat olivat uusi juttu koko porukalle, joten niihin tutustuttiin melko maltillisesti. Välillä otettiin veljespainit aukealla tilalla.
 
Koirille annettiin nuuskittavaksi myös saaliseläinten kappaleita: siipiä, sorkkia ja nahkoja.
 

Koirat äänestivät ylivoimaiseksi ykköseksi supikoiran nahan. Harmi ja Elmeri innostuivat kierimään sen päällä. Harmi oli muutenkin erityisen innostunut luolista ja kierteli kaikki reippaasti läpi.
 
Virikeluolilla oli kiva käydä. Koirilla oli selvästi mukavaa: luolia sai kierrellä oman mielensä mukaisesti, eikä koirille ollut mitään erityisiä tavoitteita. Mukavaa, rentoa ja mäyräkoirille varsin rodunomaista aktivointia. Suosittelen lämpimästi! Kiitos K-pentueen omistajille hauskasta päivästä ja kiitokset erityisesti Päiville kutsumisesta.
 
K-pentue ehti jo kahden vuoden ikään, ja terveystarkastuksiin on ehditty seuraavin tuloksin:
Hiucan Kaunis: polvet 0/0, silmät distichiasis (2 ripseä)
Hiucan Kiltti: polvet 0/0, silmät epäilyttävä lasiaisen rappeutuminen
Hiucan Kallis: polvet 0/0, silmät ok, selkä K2
Kiitos kasvatinomistajille aktiivisuudesta! Lisää tuloksia on vielä luvassa...
  
Lopuksi vielä Jutan lähettämä kuva Jalosta (Hiucan Komea).


Kasper (Hiucan Kiltti) jälkikokeessa



Lappeenrannassa asuva Kasper on omistajineen mukana pelastuskoiratoiminnassa. 13.10. Kasper osallistui ensimmäistä kertaa PEJÄ-kokeeseen. Pelastuskoirien jälkikoe eroaa metsästyskoirien jälkikokeesta (MEJÄ) monella tavalla: jäljellä on vain ihmisen hajua ja siltä etsitään maalimiestä ja esineitä. Jälki on myös pidempi. MEJÄ:ssä jälki tehdään naudan verellä, ja jäljen päässä on peuran sorkka. MEJÄ:än kuuluu laukausvarmuuden testaus, PEJÄ:ssä puolestaan koiran on suoritettava tottelevaisuusosio ennen jäljelle pääsyä. Tässä Päivi-omistajan kirjoitus kokeesta: 

Tänään oli sitten se suuri päivä.. Kasperin eka pelatusjälkikoe. Olin ennen kokeen alkua aika koomassa jännityksestä, seurakaverit sanoivatkin, että saa hengittää. Olin jo viikon nähnyt unia jäljestämisestä ja siitä, että Kasper tuo jäljeltä kahdeksan esinettä neljän sijaan ja minä sitten niitä arvon ja haistelen, mitkähän niistä on jäljen tekijän.

Ennen jäljelle menoa testataan koiran sosiaalisuus ja luoksepäästävyys. Se tapahtuu niin, että kaikki kokeeseen osallistuvat koirakot seisovat rivissä kiltisti ja siitä rivin ohi mennään vuorotellen tervehtimään testaajaa kulkien nätisti hihnassa toisia huomoimatta. Koiran pitää antaa testaajan kätellä ohjaajaa ja antaa myös itseään taputella. Sen jälkeen, juuri ennen jäljelle lähtöä, koiran pitää seurata ohjaajan vierellä vapaana 50 metriä testaajan osoittamaan suuntaan ja jäädä yksin vapaana paikalle, kun ohjaaja ja testaaja siirtyvät kymmenen metrin päähän keskustelemaan kokeeseen liittyvistä asioista. Koiran pitää kestää paikalla kolme minuuttia ja sen jälkeen joko tulla kutsusta luokse tai sitten ohjaaja kävelee koiran vierelle vapauttamaan koiran. Kasper seurasi tosi nätisti ja paikalla olokin meni hienosti. Kaksi kertaa muistutin koiraa sanomalla sille "paikka", mutta se ei ollut hylkäävä virhe, kun se kesti paikalla. Näistä pitää suoriutua hyväksytysti päästäkseen jäljelle.

Jäljen nosto tapahtuu 100-50 metrin janalta, janan saa kävellä kerran edestakaisin, koiran pitää siis itse etsiä jaljen alku. Meillä oli tässä pienimuotoista häiriötä: juuri ennen meidän jäljelle lähtöä siitä meidän janapaikasta, metsätien toiselta puolelta, oli lähtenyt iso hirven metsästysporukka metsään, joten Kasper olis mieluusti lähtenyt näille tuoreille jäljille. Pelastusjälki peruskokeessa on kaksi tuntia vanha. Tuomari antoi meidän tän häiriön takia kävellä jana vielä yhden ylimääräisen kerran yhteen suuntaan ja löytyihän se jäljen alku, onneksi. Metsä tien reunassa janan alueella oli kauttaaltaan tiheää pöheikköä, joten oli tosi vaikea arpoa, mistä se ukko olis voinu mennä. No, koira lopulta löys alun, mutta vaikeeta se on koiran lukeminenkin; onko tää se oikee vai eikö oo. Jäljen nosto olikin tänään meille se vaikein osuus. Kun koira lähtee jäljelle, se pysäytetään jäljen alussa vielä kerran, sillä testataan koiran hermoa ja hallittavuutta. On melko huimaa tarpoa koiran perässä km:n mittaista merkaamatonta jälkeä ja vain luottaa siihen. Jäljellä on neljä esinettä ja niistä pitää löytää vähintään kolme sekä ukko.

Kasper löysi kaikki neljä esinettä. Esine on ainakin mulle aina iloinen yllätys ja helpotus, tietää että oikeella ollaan... Palkkaan Kasperin esineellä herkuilla ja koira taatusti huomaa, että mamma on tyytyväinen! Sit jatketaan jälestystä. Tämän päivän jälki oli pikkukoiralle vaikeessa maastossa: paljon kaatuneita runkoja ja risukkoa, kalliota kiivetä ja laskea, kaksi puron ylitystä, toinen niistä oli Kasperin näkökulmasta joki! Mutta tuon "joen" ylikin se hyppäs reippaasti, kun oli ensin nuuskinut, että siitä se on menny. Märkää metsää täynnä lammikoita eli taas koiran kokoon nähden lampia, noihin puroihin ja lammikoihin olis helposti jälki voinut kadotakin! Oli ihanaa katsoa koiran varmaa työskentelyä, Kasper välillä poikkes harhaan ehkä parin metrin verran, mutta huomasi sen saman tien ja haki napakasti jäljen aina uudestaan. Vauhti oli melkoinen, välillä laskin liinasta irti, kun en olis muuten pysyny perässä hankalassa maastossa.

Aikaa olis ollu käytettävissä puoli tuntia, mutta Kasper teki kilsan duunin 22 minuutissa! Epäröimättä se etsi maalimiehen puskapiilosta ja meni hänen luokseen. Sen jälkeen herkuteltiin keitetyillä broilerin sydämillä ja leikittiin pallolla ja pehmoraadolla!!! Nyt ollaan iloisia ja jo vähän suunnataan ajatuksia tulevaan. Seuraava pelastusjälkikoe on ehkä jo keväällä. Se on samantyyppinen perusjälki, mutta pimeässä, aikaa taitaa olla käytettävissä 15 minuuttia enemmin. Sen jälkeen, jotta saa hälytysvalmiin pelastusjälkikoiran, pitää sen suorittaa vielä vaikea loppukoe valoisassa ja pimeessä.

Kaikista parasta tässä on se, kun koiralla on hauskaa. Ja tällä koiralla näyttää olevan hauskaa, kun se näkee, että miulla on hauskaa. Tää on siis tällainen hauskan pidon ketju. Siitä todella näkee, että se nauttii tästä työskentelystä! Tänään testatuista koirista vain Kasper sai jälkikokeen läpi. Hakukokeissakaan ei saanut kuin yksi hyväksytyn tuloksen. Joten ei tää mitään helppoa ole!! Taitaa olla aika harvinaista, että ekalla kertaa onnistuu. Aikanaan sen rotu, nimi ja hyväksytty koetulos ilmestyy Pelastuskoiraliiton sivuille, laitan sit siulle linkin, kun bongaan Kasperin sieltä - toivottavasti laittavat sinne virallisen nimen!! Oon joskus katellu niitä tuloksia ja yhdistysten sivuja, mutta en oo siellä toista mäyräkoiraa nähnyt...
Sellanen kasvatti siulla, onnittelut ja kiitokset kasvattajalle!

Päivi&Kasper

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Matula 1-vuotta!

Matula (Hiucan Matala) vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä 13.10. Tässä Matulan synttäritarinointi ja kuva:
13.10. Aamutuimaan koitti paluu metsämökiltä Palojoensuusta, jossa vietin ensimmmäisen syyslomani. Loma oli ollut ihana, joka päivä sain kävellä metsissä ja jängillä useita tunteja, onneksi kuitenkin hankalimmat maastot pääsin isäntäni sylissä maisemia katsellen. Mökillä sitten aina ruoka maistui ja sain levätä omalla hetekalla. Vähän minua suretti kun paras ystäväni Lotta ei ollut mukana, Lotta on ollut kohta jo kaksi kuukautta Tampereella reissussa.

Kotona minua odotti mielenkiintoinen uusi juttu, pääsin seuraamaan vierestä, kun poronlihaa laitettiin pakastusvalmiiksi paloiksi. En oikein ymmärtänyt isoista lihapaloista, joita minulle heiteltiin, uskalsin vasta sitten maistaa, kun sain pienempiä paloja tai valmiiksi jauhettua lihaa. Tämä oli ehdottomasti syntymäpäiväni kohokohta ja aika hieno yllätys minulle omistajiltani. Lottaa vain on kyllä ikävä, omaa kaveria, jonka kanssa voi kiistellä luista sun muista sellaisista :). Vaan eiköhän se Lotta jo kohta tule kotiin luokseni.

Jutun kirjaili omistajani Kaija Yliniemi

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ramos 002

Paljon on tapahtunut lähiaikoina. Ollaan tutustuttu moniin uusiin koirakavereihin ja niiden kanssa on välillä villit leikit Ramoksen toimesta. Rokotuksissa ollaan käyty ja koulutettu Ramosta. Ramos on myös alkanut haukkumaan enemmän, ennen se tykkäsi uikuttaa. Ramos on kasvanutkin tosi paljon. Ollaan käyty metsässä ja veljen jalkapallopeleissä. Myös Ramoksen karvoitus on muuttunut. Selässä selkärankaa pitkin on kasvanut tummempaa ja eri laatuista karvaa. Jotkut paikat näyttää hassuilta, koska karvat ei ole kasvaneet vielä täyteen mittaan. Ramos käyttäytyy pääasiassa nätisti, mutta välillä joutuu laittamaan arestiin.


Välillä sitä osataan poseerata kameraan kohti kauniisti. 


Joskus mennään tuhatta ja sataa. 


Välillä otetaan rauhallisesti. 



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tervehdys Kotkasta!

Kiitoksia kaikille kuulumisista ja jutuista tänne blogiin! Luxin omistaja on myös ahkerasti lähettänyt terveisiä kuvien kera blogiin laitettavaksi, mutta en ole meinannut saada niitä näkyviin - laitteiden ja tiedostojen yhteensopivuudessa näyttää olevan turkaisesti ongelmia. Tässä vihdoin Luxin kuulumisia ja se yksi kuva, jonka onnistuin tänne lataamaan.



Hiucan Lurvig Lurifax alias Lux on ollut ilonamme nyt kuusi viikkoa ja heti on sanottava että pois ei annettaisi. Ensimmäisestä yöstä lähtien hän on sopeutunut loistavasti perheeseen, ei itkenyt luovutushetkelläkään kuin muutaman minuutin, tutut tuoksut matossa varmaan auttoivat – kiitos Jenny.
Lux on erittäin sosiaalinen sekä ihmisten että muiden lajitoveriensa kanssa. Pitkään hän luuli nimensä olevan Ihana, sillä aina kun kuului: ” voi kun se on ihana” niin silloin oltiin tassut pystyssä rapsutettavana.
Lux on viettänyt paljon aikaa ulkona vapaana, eikä oikein pidä hihnassa kulkemisesta, vaan pysähtyy miettimään vähän väliä maailman menoa, ja eteenpäin saa houkutella - tulee kyllä, mutta juuri sillä ilmeellä että hän itse sen siirron on päättänyt. Suurin osa tarpeista tehdään ulos, paitsi joskus katoaa talon kaukaisimpaan kulmaan sala-asioille. Ruoka on maistunut ja painoa on jo 3,6 kiloa.
 
Meidän on kotimme on kolmessa kerroksessa ja rakensimme esteitä ja portteja ja ensimmäinen viikko kannettiin Luxia ylös ja alas, kunnes toinen poikamme vietti oman koiranpentunsa Ninon kanssa (10kk) viikonlopun luonamme ja nuorempi oppi heti miten mennään ylös ja alas. Siispä esteet on purettu!
Lux on oppinut olemaan päivisin useamman tunnin yksin, hän lähtee aamulla yhdessä kanssamme töihin, ja viettää päivän Juhan toimistossa, josta on helppo käydä monta kertaa päivässä ulkona. Eilen Lux oli ensimmäisen kerran yksin kotona viisi tuntia ja hienosti meni. Ei ollut pissoja eikä kakkoja lattialla eikä syöty mitään kiellettyä.

Lux on oppinut olemaan päivisin useamman tunnin yksin, hän lähtee aamulla yhdessä kanssamme töihin, ja viettää päivän Juhan toimistossa, josta on helppo käydä monta kertaa päivässä ulkona. Eilen Lux oli ensimmäisen kerran yksin kotona viisi tuntia ja hienosti meni. Ei ollut pissoja eikä kakkoja lattialla eikä syöty mitään kiellettyä.

Myös veneessä hän on ollut yksin ihan rauhallisena (kävin vähän väliä kurkkimassa ikkunasta). Luottaa jo, että kyllä ne takaisin tulee.

Iltaisin on kiva välillä hemmotella (on niin pehmoinen ja lutunen ja niin siitä nauttii) vaikka nukkuukin omassa pedissään, niin silti on ihana ottaa pienet torkut mamman kainalossa. Ja me oikeasti päätettiin, ettei koiran paikka ole sohvalla - kuten kuvasta näkyy.

3 kk rokotukset on otettu ja eikä Lux oikein huomattukaan milloin pistettiin. Reipas poika ja kaikki kunnossa. Yksi lelu on yli kaiken, pieni karvainen kettu, joka aina aamuisin pitää piilottaa eri paikkaan, ja illalla käydä etsimässä. Ulkona on kiva kaivaa kuoppia ja etsiä kastematoja tai pomppia heinäsirkkojen perässä. Naapurissa asuu vajaan vuoden ikäinen kk-mäykkyneiti Asta ja kun hän haukahtaa se on menoa, siitä johtuen olemme joutuneet aitamaan pihamme.
Jos veljet liikutte Kotkassa päin niin tulkaa moikkaamaan.

PS. Meidän porukoilla on ruokaravintola, josta voitaisi ehkä jotain herkkuja saada...... www.keisarinsatama.com
 
Terkuin, Lux, Anne ja Juha Savonen



torstai 20. syyskuuta 2012

Hiucan Matala "Matula" esittäytyy

Tämä tässä on Matula, pian 1-vuotias Helmin (Daks-Veg-As Hiucan Harley Quinn) ja Martin (Lurvelegg's Northern Light) poika. Matula asustaa Muoniossa ja kaverina hänellä on piakoin 8-vuotta täyttävä kaniinimäykkyneiti Lotta. Matulan lempipuuhiin kuuluvat Lotan korvakarvojen harventaminen, metsälenkit koirakavereiden kanssa sekä temppujen opettelu ja noutoleikit Maijan kanssa. Tähän mennessä Matula osaa istua, mennä maahan, tulla sivulle, seisoa, kieriä, antaa tassua, leikkiä kuollutta (eli kellahtaa kyljelleen) sekä pujotella jalkojen välistä kävellessä.
Tässä kuvassa Matula poseeraa Lotan kanssa kauniina elokuisena päivänä. Matula on alusta asti ollut melko helppo koira. Se oppi sisäsiistiksi hyvin nopeasti ja oppi nukkumaan yksin. Nykyään Matu tosin nukkuu äidin ja isän huoneessa koska alkuun oli vain lähinnä tarkoitus, että poika oppii olemaan myös yksin. Myös katsekontaktin poika oppi nopeasti ja melko nokkela se on ollut myös oppimaan temppuja. Tässäpä tämä pieni esittely meidän ihanasta pikku-Matulasta.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Lucan syksy




Lucan syksy etenee uusia taitoja opetellen :)

Nyt Luca on oppinut nyt menemään maahan ja istumaan pelkästä sanallisesta käskystä, lisäksi sille on opetettu hauska "nyrkkeillään"-käsky sen omasta aloitteesta. Luca nimittäin menee selälleen aina tervehtiessään ihmisiä ja monesti se on alkanut hellyyttävän näköisesti huitoa yhtäaikaisesti molemmilla tassuilla ylös ja alas tässä asennossa. Aloimme vahvistaa käytöstä palkkaamalla ja lisäsimme käskysanan "nyrkkeillään". Onko parempaa tapaa hurmata vieraat? Toinen uusi koiramainen temppu on tassun antaminen. Luca oppi sen huikean nopeasti 30:ssä minuutissa klikkerin avulla.

"Ennakoi - tiedät kyllä miksi"
Sinnikkään opettamisen avulla myös lenkin alussa jarruttelu on saatu loppumaan. Parhaiten meillä toimi ennakointi ja "mennään"-käsky, sekä pieni nykäisy hihnasta. Lisäksi väliin piilomainontaa: sadesäällä jarruttelua ja palelua on vähentänyt myös Hurtan vihreä sadetakki :D




Kun pääsimme jarruttelusta eroon aloitimme kuitenkin toisen tärkeän taidon harjoittelun - ohittamisen. Luca tuppaa nimittäin vetämään kohti ihmisiä ja koiria kun se on tottunut saamaan huomiota kesken lenkin. Nyt harjoittelemme herkun avulla näissä tilanteissa "Seuraa"-käskyä.

Olemme nyt harjoitelleet myös paljon vapaanaoloa kesken lenkkien mahdollisuuksien mukaan. Toiveissa on, että Luca pysyisi nätisti irtaallaan myös mikäli metsästysvietit todella heräävät iän karttuessa.

Ajattelimme ehkä osallistua lokakuussa ensimmäiseen Match Show:n, saa nähdä mitä siitä tulee näin keltanokkana, mutta otetaan toisista mallia - I guess? Match Showta varten olemmekin harjoitelleen vähän seisomista.



lauantai 1. syyskuuta 2012

Ruskan kanssa agilitytreeneissä


  Olemme Ruskan kanssa harrastaneet agilityä pentuiästä alkaen koirakoulu Kompassissa. Tänä kesänä meidät hyväksyttiin Citybelgien treeniryhmään ja olemme myös käyneet muutamissa epävirallisissa kilpailuissa. Mm. viime viikolla osallistuimme Robur cup.n 3. osakilpailuun, missä Ruska oli hienosti 0-radalla sijalla 5.

Tässä olemme Citybelgien treenikentällä harjoittelemassa.

Ruska ja kepit

                                           Ruska hyppäämässä aidan yli

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kasper (Hiucan Kiltti) kävi Helsingissä...

 
ja samalla tapasi siskon (Hiucan Kaunis) ja veljen (Hiucan Kallis).
 

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli silmä- ja polvitarkastus. Silmätarkastuksessa ei löydetty ylimääräisiä ripsiä. Sen sijaan lasiaisjuosteita/vuotoa tms. oli. Jalostukseen saa kuulemma kuitenkin käyttää, mutta peilaus on hyvä uusia. Polvet olivat 0/0. Onneksi päivälle oli Kasperin mielestä mukavampaakin puuhaa - testailimme sorkkajälkeä ja putkea PIKA-koetta ajatellen. Kumpikaan ei tuottanut pojalle ongelmia. Jäljestys on Kasperille tuttua puuhaa, sillä Kasper treenaa emäntänsä kanssa pelastuskoiralajeja.

Lopuksi vielä kuva kohta kaksivuotiaasta Kasperista. Sisarukset muistuttavat niin paljon toisiaan, että tuli houkutus laittaa tähän viereen tuoreimmat kuvat niistäkin.
 

Hiucan Kallis (Veijari)


Hiucan Kaunis (Ruska)
(Blogista on jäänyt postaus uupumaan, mutta myös Ruska on käynyt silmä- ja polvitarkastuksessa. Ruskalta löydöksenä kaksi ylimääräistä ripseä, muilta osin silmät ok, polvet puolestaan 0/0)


lauantai 25. elokuuta 2012

Lucan kuulumiset




Aika vierii hurjaa vauhtia Lucan kanssa! Maanantaina olisi vuorossa rokotukset kun mittariin tulee 12 viikkoa ikää :)

Aloitimme pentukoulun viime viikolla ja siellä onkin ollut mukavaa tutustua oman ikäisiin pentuihin, kunhan ensin vaihdoimme hieman liian isojen koirakavereiden ryhmästä pienempien ryhmään. Koulun myötä olemme alkaneet harjoitella katsekontaktin ottamista, sillä silmiin katsominenhan ei koiralle ole yhtä luonnollista kuin ihmisille vaan siitä täytyy erikseen tehdä merkityksellistä. Muita uusia käskyjä, joita olemme harjoitelleet ovat "Odota" ja "Kieri".


"Odota"- käskyn harjoittelua.


Neljässä viikossa mäyräkoiran luonnekin on alkanut pikkuhiljaa näkymään. Esimerkiksi lenkille lähtiessä Luca saattaa jarruttaa nelitassujarrutuksella tai vaihtoehtoisesti mennä kokonaan maahan, eikä monesti edes herkkupaloilla houkuttelu tunnu riittävän. Myös rodunomaiset vietit tuntuvat pikkuhiljaa heräävän. Linnun sirkutus televisiosta saa korvat nousemaan ja ulkona tekisi mieli lähteä lentoon pyrähtävien lintujen perään. Myös kaivaminen ja maanalaiset luolat tuntuvat kiinnostavan.








Luca tutustuu mielellään uusiin ihmisiin ja kellahtaa aina selälleen uuden tuttavuuden eteen rapsuteltavaksi. Lenkeillä eteneminen onkin joskus hidasta kun monet ohikulkijat jäävät ihastelemaan ja juttelemaan. Muihin koiriin Luca myös tutustuu pentumaisen innokkaasti, mutta se vielä opettelee tunnistamaan koiramaisia tapoja ja käytösmalleja. Naapurustosta onkin löytynyt jo paljon hyviä koirakavereita. Koirakoulussa Luca vielä arastelee tutustua muihin "vapaan vartin" aikana, sillä se on tottunut tervehtimään muita vain hihnassa ollessaan. Odotamme innolla hihnakävelyharjoituksia, jotta Luca alkaisi ymmärtää että aina ei kuitenkaan tervehditä lenkillä ohi kulkevia koiria ja ihmisiä.


Luca ottaa rennosti :)

tiistai 7. elokuuta 2012

Terveisiä Ruotsista!

Jäljestys on hauskaa, ainakin Veijarin mielestä.

Pennut ovat jo muuttaneet uusiin koteihinsa, ja kesälomaa oli vielä hitusen jäljellä. Minne suuntaa koiraihminen? Tietysti Ruotsiin jälkikokeisiin ja näyttelyyn. Vietimme Ruotsissa mukavan mutta työntäyteisen pitkän viikonlopun hyvässä seurassa. Jälkikokeisiin ja näyttelyyn osallistui Veijari (Hiucan Kallis), Harmi (Hiucan Joviaali), Vonne (Maryvonne) sekä Niinan porukoista Frida (Rectus Fun and Only) ja Åsa (Hounds Marmite). Fridan emä Funny (Hiucan Ihana) osallistui pelkkään näyttelyyn.

Harmi jäljesti vähän miten sattui.

Harmi (Hiucan Joviaali)
MEJÄ AVO0
MEJÄ AVO3
NÄY ERI1


Vonne (Maryvonne)
MEJÄ alokasluokka hyväksytty (20min)
NÄY ERI2


Veijari (Hiucan Kallis)
MEJÄ alokasluokka hyväksytty (19min)
MEJÄ AVO3
MEJÄ AVO2
NÄY ERI2

En ennättänyt kuvata Niinan koiria Ruotsin puolella, joten pitää yrittää kunnostautua täällä myöhemmin. Tuloksista pitää mainita erityisesti Funnyn (Hiucan Ihana) näyttelystä nappaama serti - Funnystä tuli sillä Ruotsin muotovalio sekä ihanan pikku Fridan mahtava MEJÄ-suoritus: neljä koetta perättäisinä päivinä, alokasluokka suoraan läpi ja kaikista avoimen luokan kokeista ykköset. Fridasta tuli suoraan Ruotsin jälkivalio. Upea jälkikoira!

Onnittelut vielä Niinalle ja Pirjolle tuloksista ja kiitoksia mukavasta matkaseurasta. 





maanantai 6. elokuuta 2012

Ramoksen viikkokatsaus 1

Loppuviikko on sujunut hyvin Ramoksen kanssa. On jo kotiutunut ja ollaan totuteltu kaulapantaan, valjaisiin ja hihnaan. Myös mäyräkoiramainen jääräpäisyys on tullut esille. Vaikka ollaan kymmeniä kertoja sanottu, että kukkia ei syödä niin melkein ainahan Ramos sieltä löytyy. Joskus aina välillä Ramos innostuu ja koittelee rajojaan. Silloin purraan mistä saadaan ote eikä kieltäminen auta. Samassa hän vinkuu lattialla, kun muut ovat sohvalla, mutta sitten ei viihdytä sohvallakaan. Edes pieni lenkki ei aina väsytä. Sitten kun herra rauhoittuu, niin uni tulee nopeasti.

Yksi Ramoksen 'perusilmeistä'. Vielä ei olla harjoiteltu yksinoloa, mutta tällä viikolla aloitetaan. 


Erikoiset nukkuma-asennut ovat pop .-D. Tänään Ramos seikkaili huoneessani ja löysi lattialta tyhjän Novelle juomapullon. Ramos kosketti sitä kuonollaa ja pullo alkoi heilumaan. Pian Ramos työnsi pulloa niin, että se kaatui maahan. Ramos meni nopeasti ja kauemmaksi ja alkoi haukkua! Ensimmäistä kertaa kuulin Ramoksen haukkuvan.