Tervehdys Kotkasta!

Kiitoksia kaikille kuulumisista ja jutuista tänne blogiin! Luxin omistaja on myös ahkerasti lähettänyt terveisiä kuvien kera blogiin laitettavaksi, mutta en ole meinannut saada niitä näkyviin - laitteiden ja tiedostojen yhteensopivuudessa näyttää olevan turkaisesti ongelmia. Tässä vihdoin Luxin kuulumisia ja se yksi kuva, jonka onnistuin tänne lataamaan.

Hiucan Lurvig Lurifax alias Lux on ollut ilonamme nyt kuusi viikkoa ja heti on sanottava että pois ei annettaisi. Ensimmäisestä yöstä lähtien hän on sopeutunut loistavasti perheeseen, ei itkenyt luovutushetkelläkään kuin muutaman minuutin, tutut tuoksut matossa varmaan auttoivat – kiitos Jenny.

Lux on erittäin sosiaalinen sekä ihmisten että muiden lajitoveriensa kanssa. Pitkään hän luuli nimensä olevan Ihana, sillä aina kun kuului: ” voi kun se on ihana” niin silloin oltiin tassut pystyssä rapsutettavana.

Lux on viettänyt paljon aikaa ulkona vapaana, eikä oikein pidä hihnassa kulkemisesta, vaan pysähtyy miettimään vähän väliä maailman menoa, ja eteenpäin saa houkutella - tulee kyllä, mutta juuri sillä ilmeellä että hän itse sen siirron on päättänyt. Suurin osa tarpeista tehdään ulos, paitsi joskus katoaa talon kaukaisimpaan kulmaan sala-asioille. Ruoka on maistunut ja painoa on jo 3,6 kiloa.

 
Meidän on kotimme on kolmessa kerroksessa ja rakensimme esteitä ja portteja ja ensimmäinen viikko kannettiin Luxia ylös ja alas, kunnes toinen poikamme vietti oman koiranpentunsa Ninon kanssa (10kk) viikonlopun luonamme ja nuorempi oppi heti miten mennään ylös ja alas. Siispä esteet on purettu!

Lux on oppinut olemaan päivisin useamman tunnin yksin, hän lähtee aamulla yhdessä kanssamme töihin, ja viettää päivän Juhan toimistossa, josta on helppo käydä monta kertaa päivässä ulkona. Eilen Lux oli ensimmäisen kerran yksin kotona viisi tuntia ja hienosti meni. Ei ollut pissoja eikä kakkoja lattialla eikä syöty mitään kiellettyä.

Lux on oppinut olemaan päivisin useamman tunnin yksin, hän lähtee aamulla yhdessä kanssamme töihin, ja viettää päivän Juhan toimistossa, josta on helppo käydä monta kertaa päivässä ulkona. Eilen Lux oli ensimmäisen kerran yksin kotona viisi tuntia ja hienosti meni. Ei ollut pissoja eikä kakkoja lattialla eikä syöty mitään kiellettyä.

Myös veneessä hän on ollut yksin ihan rauhallisena (kävin vähän väliä kurkkimassa ikkunasta). Luottaa jo, että kyllä ne takaisin tulee. Iltaisin on kiva välillä hemmotella (on niin pehmoinen ja lutunen ja niin siitä nauttii) vaikka nukkuukin omassa pedissään, niin silti on ihana ottaa pienet torkut mamman kainalossa. Ja me oikeasti päätettiin, ettei koiran paikka ole sohvalla - kuten kuvasta näkyy. 3 kk rokotukset on otettu ja eikä Lux oikein huomattukaan milloin pistettiin. Reipas poika ja kaikki kunnossa. Yksi lelu on yli kaiken, pieni karvainen kettu, joka aina aamuisin pitää piilottaa eri paikkaan, ja illalla käydä etsimässä. Ulkona on kiva kaivaa kuoppia ja etsiä kastematoja tai pomppia heinäsirkkojen perässä. Naapurissa asuu vajaan vuoden ikäinen kk-mäykkyneiti Asta ja kun hän haukahtaa se on menoa, siitä johtuen olemme joutuneet aitamaan pihamme. Jos veljet liikutte Kotkassa päin niin tulkaa moikkaamaan. PS. Meidän porukoilla on ruokaravintola, josta voitaisi ehkä jotain herkkuja saada...... www.keisarinsatama.com   Terkuin, Lux, Anne ja Juha Savonen