Kasper (Hiucan Kiltti) jälkikokeessa

Lappeenrannassa asuva Kasper on omistajineen mukana pelastuskoiratoiminnassa. 13.10. Kasper osallistui ensimmäistä kertaa PEJÄ-kokeeseen. Pelastuskoirien jälkikoe eroaa metsästyskoirien jälkikokeesta (MEJÄ) monella tavalla: jäljellä on vain ihmisen hajua ja siltä etsitään maalimiestä ja esineitä. Jälki on myös pidempi. MEJÄ:ssä jälki tehdään naudan verellä, ja jäljen päässä on peuran sorkka. MEJÄ:än kuuluu laukausvarmuuden testaus, PEJÄ:ssä puolestaan koiran on suoritettava tottelevaisuusosio ennen jäljelle pääsyä. Tässä Päivi-omistajan kirjoitus kokeesta: 

Tänään oli sitten se suuri päivä.. Kasperin eka pelatusjälkikoe. Olin ennen kokeen alkua aika koomassa jännityksestä, seurakaverit sanoivatkin, että saa hengittää. Olin jo viikon nähnyt unia jäljestämisestä ja siitä, että Kasper tuo jäljeltä kahdeksan esinettä neljän sijaan ja minä sitten niitä arvon ja haistelen, mitkähän niistä on jäljen tekijän.

Ennen jäljelle menoa testataan koiran sosiaalisuus ja luoksepäästävyys. Se tapahtuu niin, että kaikki kokeeseen osallistuvat koirakot seisovat rivissä kiltisti ja siitä rivin ohi mennään vuorotellen tervehtimään testaajaa kulkien nätisti hihnassa toisia huomoimatta. Koiran pitää antaa testaajan kätellä ohjaajaa ja antaa myös itseään taputella. Sen jälkeen, juuri ennen jäljelle lähtöä, koiran pitää seurata ohjaajan vierellä vapaana 50 metriä testaajan osoittamaan suuntaan ja jäädä yksin vapaana paikalle, kun ohjaaja ja testaaja siirtyvät kymmenen metrin päähän keskustelemaan kokeeseen liittyvistä asioista. Koiran pitää kestää paikalla kolme minuuttia ja sen jälkeen joko tulla kutsusta luokse tai sitten ohjaaja kävelee koiran vierelle vapauttamaan koiran. Kasper seurasi tosi nätisti ja paikalla olokin meni hienosti. Kaksi kertaa muistutin koiraa sanomalla sille "paikka", mutta se ei ollut hylkäävä virhe, kun se kesti paikalla. Näistä pitää suoriutua hyväksytysti päästäkseen jäljelle.

Jäljen nosto tapahtuu 100-50 metrin janalta, janan saa kävellä kerran edestakaisin, koiran pitää siis itse etsiä jaljen alku. Meillä oli tässä pienimuotoista häiriötä: juuri ennen meidän jäljelle lähtöä siitä meidän janapaikasta, metsätien toiselta puolelta, oli lähtenyt iso hirven metsästysporukka metsään, joten Kasper olis mieluusti lähtenyt näille tuoreille jäljille. Pelastusjälki peruskokeessa on kaksi tuntia vanha. Tuomari antoi meidän tän häiriön takia kävellä jana vielä yhden ylimääräisen kerran yhteen suuntaan ja löytyihän se jäljen alku, onneksi. Metsä tien reunassa janan alueella oli kauttaaltaan tiheää pöheikköä, joten oli tosi vaikea arpoa, mistä se ukko olis voinu mennä. No, koira lopulta löys alun, mutta vaikeeta se on koiran lukeminenkin; onko tää se oikee vai eikö oo. Jäljen nosto olikin tänään meille se vaikein osuus. Kun koira lähtee jäljelle, se pysäytetään jäljen alussa vielä kerran, sillä testataan koiran hermoa ja hallittavuutta. On melko huimaa tarpoa koiran perässä km:n mittaista merkaamatonta jälkeä ja vain luottaa siihen. Jäljellä on neljä esinettä ja niistä pitää löytää vähintään kolme sekä ukko.

Kasper löysi kaikki neljä esinettä. Esine on ainakin mulle aina iloinen yllätys ja helpotus, tietää että oikeella ollaan... Palkkaan Kasperin esineellä herkuilla ja koira taatusti huomaa, että mamma on tyytyväinen! Sit jatketaan jälestystä. Tämän päivän jälki oli pikkukoiralle vaikeessa maastossa: paljon kaatuneita runkoja ja risukkoa, kalliota kiivetä ja laskea, kaksi puron ylitystä, toinen niistä oli Kasperin näkökulmasta joki! Mutta tuon "joen" ylikin se hyppäs reippaasti, kun oli ensin nuuskinut, että siitä se on menny. Märkää metsää täynnä lammikoita eli taas koiran kokoon nähden lampia, noihin puroihin ja lammikoihin olis helposti jälki voinut kadotakin! Oli ihanaa katsoa koiran varmaa työskentelyä, Kasper välillä poikkes harhaan ehkä parin metrin verran, mutta huomasi sen saman tien ja haki napakasti jäljen aina uudestaan. Vauhti oli melkoinen, välillä laskin liinasta irti, kun en olis muuten pysyny perässä hankalassa maastossa.

Aikaa olis ollu käytettävissä puoli tuntia, mutta Kasper teki kilsan duunin 22 minuutissa! Epäröimättä se etsi maalimiehen puskapiilosta ja meni hänen luokseen. Sen jälkeen herkuteltiin keitetyillä broilerin sydämillä ja leikittiin pallolla ja pehmoraadolla!!! Nyt ollaan iloisia ja jo vähän suunnataan ajatuksia tulevaan. Seuraava pelastusjälkikoe on ehkä jo keväällä. Se on samantyyppinen perusjälki, mutta pimeässä, aikaa taitaa olla käytettävissä 15 minuuttia enemmin. Sen jälkeen, jotta saa hälytysvalmiin pelastusjälkikoiran, pitää sen suorittaa vielä vaikea loppukoe valoisassa ja pimeessä.

Kaikista parasta tässä on se, kun koiralla on hauskaa. Ja tällä koiralla näyttää olevan hauskaa, kun se näkee, että miulla on hauskaa. Tää on siis tällainen hauskan pidon ketju. Siitä todella näkee, että se nauttii tästä työskentelystä! Tänään testatuista koirista vain Kasper sai jälkikokeen läpi. Hakukokeissakaan ei saanut kuin yksi hyväksytyn tuloksen. Joten ei tää mitään helppoa ole!! Taitaa olla aika harvinaista, että ekalla kertaa onnistuu. Aikanaan sen rotu, nimi ja hyväksytty koetulos ilmestyy Pelastuskoiraliiton sivuille, laitan sit siulle linkin, kun bongaan Kasperin sieltä - toivottavasti laittavat sinne virallisen nimen!! Oon joskus katellu niitä tuloksia ja yhdistysten sivuja, mutta en oo siellä toista mäyräkoiraa nähnyt...
Sellanen kasvatti siulla, onnittelut ja kiitokset kasvattajalle!

Päivi&Kasper