Tervehdys Kotkasta!

Kiitoksia kaikille kuulumisista ja jutuista tänne blogiin! Luxin omistaja on myös ahkerasti lähettänyt terveisiä kuvien kera blogiin laitettavaksi, mutta en ole meinannut saada niitä näkyviin - laitteiden ja tiedostojen yhteensopivuudessa näyttää olevan turkaisesti ongelmia. Tässä vihdoin Luxin kuulumisia ja se yksi kuva, jonka onnistuin tänne lataamaan.

Hiucan Lurvig Lurifax alias Lux on ollut ilonamme nyt kuusi viikkoa ja heti on sanottava että pois ei annettaisi. Ensimmäisestä yöstä lähtien hän on sopeutunut loistavasti perheeseen, ei itkenyt luovutushetkelläkään kuin muutaman minuutin, tutut tuoksut matossa varmaan auttoivat – kiitos Jenny.

Lux on erittäin sosiaalinen sekä ihmisten että muiden lajitoveriensa kanssa. Pitkään hän luuli nimensä olevan Ihana, sillä aina kun kuului: ” voi kun se on ihana” niin silloin oltiin tassut pystyssä rapsutettavana.

Lux on viettänyt paljon aikaa ulkona vapaana, eikä oikein pidä hihnassa kulkemisesta, vaan pysähtyy miettimään vähän väliä maailman menoa, ja eteenpäin saa houkutella - tulee kyllä, mutta juuri sillä ilmeellä että hän itse sen siirron on päättänyt. Suurin osa tarpeista tehdään ulos, paitsi joskus katoaa talon kaukaisimpaan kulmaan sala-asioille. Ruoka on maistunut ja painoa on jo 3,6 kiloa.

 
Meidän on kotimme on kolmessa kerroksessa ja rakensimme esteitä ja portteja ja ensimmäinen viikko kannettiin Luxia ylös ja alas, kunnes toinen poikamme vietti oman koiranpentunsa Ninon kanssa (10kk) viikonlopun luonamme ja nuorempi oppi heti miten mennään ylös ja alas. Siispä esteet on purettu!

Lux on oppinut olemaan päivisin useamman tunnin yksin, hän lähtee aamulla yhdessä kanssamme töihin, ja viettää päivän Juhan toimistossa, josta on helppo käydä monta kertaa päivässä ulkona. Eilen Lux oli ensimmäisen kerran yksin kotona viisi tuntia ja hienosti meni. Ei ollut pissoja eikä kakkoja lattialla eikä syöty mitään kiellettyä.

Lux on oppinut olemaan päivisin useamman tunnin yksin, hän lähtee aamulla yhdessä kanssamme töihin, ja viettää päivän Juhan toimistossa, josta on helppo käydä monta kertaa päivässä ulkona. Eilen Lux oli ensimmäisen kerran yksin kotona viisi tuntia ja hienosti meni. Ei ollut pissoja eikä kakkoja lattialla eikä syöty mitään kiellettyä.

Myös veneessä hän on ollut yksin ihan rauhallisena (kävin vähän väliä kurkkimassa ikkunasta). Luottaa jo, että kyllä ne takaisin tulee. Iltaisin on kiva välillä hemmotella (on niin pehmoinen ja lutunen ja niin siitä nauttii) vaikka nukkuukin omassa pedissään, niin silti on ihana ottaa pienet torkut mamman kainalossa. Ja me oikeasti päätettiin, ettei koiran paikka ole sohvalla - kuten kuvasta näkyy. 3 kk rokotukset on otettu ja eikä Lux oikein huomattukaan milloin pistettiin. Reipas poika ja kaikki kunnossa. Yksi lelu on yli kaiken, pieni karvainen kettu, joka aina aamuisin pitää piilottaa eri paikkaan, ja illalla käydä etsimässä. Ulkona on kiva kaivaa kuoppia ja etsiä kastematoja tai pomppia heinäsirkkojen perässä. Naapurissa asuu vajaan vuoden ikäinen kk-mäykkyneiti Asta ja kun hän haukahtaa se on menoa, siitä johtuen olemme joutuneet aitamaan pihamme. Jos veljet liikutte Kotkassa päin niin tulkaa moikkaamaan. PS. Meidän porukoilla on ruokaravintola, josta voitaisi ehkä jotain herkkuja saada...... www.keisarinsatama.com   Terkuin, Lux, Anne ja Juha Savonen

Hiucan Matala "Matula" esittäytyy

Tämä tässä on Matula, pian 1-vuotias Helmin (Daks-Veg-As Hiucan Harley Quinn) ja Martin (Lurvelegg's Northern Light) poika. Matula asustaa Muoniossa ja kaverina hänellä on piakoin 8-vuotta täyttävä kaniinimäykkyneiti Lotta. Matulan lempipuuhiin kuuluvat Lotan korvakarvojen harventaminen, metsälenkit koirakavereiden kanssa sekä temppujen opettelu ja noutoleikit Maijan kanssa. Tähän mennessä Matula osaa istua, mennä maahan, tulla sivulle, seisoa, kieriä, antaa tassua, leikkiä kuollutta (eli kellahtaa kyljelleen) sekä pujotella jalkojen välistä kävellessä.

Tässä kuvassa Matula poseeraa Lotan kanssa kauniina elokuisena päivänä. Matula on alusta asti ollut melko helppo koira. Se oppi sisäsiistiksi hyvin nopeasti ja oppi nukkumaan yksin. Nykyään Matu tosin nukkuu äidin ja isän huoneessa koska alkuun oli vain lähinnä tarkoitus, että poika oppii olemaan myös yksin. Myös katsekontaktin poika oppi nopeasti ja melko nokkela se on ollut myös oppimaan temppuja. Tässäpä tämä pieni esittely meidän ihanasta pikku-Matulasta.

Lucan syksy

Lucan syksy etenee uusia taitoja opetellen :)

Nyt Luca on oppinut nyt menemään maahan ja istumaan pelkästä sanallisesta käskystä, lisäksi sille on opetettu hauska "nyrkkeillään"-käsky sen omasta aloitteesta. Luca nimittäin menee selälleen aina tervehtiessään ihmisiä ja monesti se on alkanut hellyyttävän näköisesti huitoa yhtäaikaisesti molemmilla tassuilla ylös ja alas tässä asennossa. Aloimme vahvistaa käytöstä palkkaamalla ja lisäsimme käskysanan "nyrkkeillään". Onko parempaa tapaa hurmata vieraat? Toinen uusi koiramainen temppu on tassun antaminen. Luca oppi sen huikean nopeasti 30:ssä minuutissa klikkerin avulla.

"Ennakoi - tiedät kyllä miksi"
Sinnikkään opettamisen avulla myös lenkin alussa jarruttelu on saatu loppumaan. Parhaiten meillä toimi ennakointi ja "mennään"-käsky, sekä pieni nykäisy hihnasta. Lisäksi väliin piilomainontaa: sadesäällä jarruttelua ja palelua on vähentänyt myös Hurtan vihreä sadetakki :D

Kun pääsimme jarruttelusta eroon aloitimme kuitenkin toisen tärkeän taidon harjoittelun - ohittamisen. Luca tuppaa nimittäin vetämään kohti ihmisiä ja koiria kun se on tottunut saamaan huomiota kesken lenkin. Nyt harjoittelemme herkun avulla näissä tilanteissa "Seuraa"-käskyä.

Olemme nyt harjoitelleet myös paljon vapaanaoloa kesken lenkkien mahdollisuuksien mukaan. Toiveissa on, että Luca pysyisi nätisti irtaallaan myös mikäli metsästysvietit todella heräävät iän karttuessa.

Ajattelimme ehkä osallistua lokakuussa ensimmäiseen Match Show:n, saa nähdä mitä siitä tulee näin keltanokkana, mutta otetaan toisista mallia - I guess? Match Showta varten olemmekin harjoitelleen vähän seisomista.

Ruskan kanssa agilitytreeneissä

  Olemme Ruskan kanssa harrastaneet agilityä pentuiästä alkaen koirakoulu Kompassissa. Tänä kesänä meidät hyväksyttiin Citybelgien treeniryhmään ja olemme myös käyneet muutamissa epävirallisissa kilpailuissa. Mm. viime viikolla osallistuimme Robur cup.n 3. osakilpailuun, missä Ruska oli hienosti 0-radalla sijalla 5.

Tässä olemme Citybelgien treenikentällä harjoittelemassa.

Ruska ja kepit

                                           Ruska hyppäämässä aidan yli