sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Onnea J-pennut ja Hiucan Kiltti!


Kuusi vuotta sitten satoi lunta. Kuusi vuotta sitten myöskin syntyi neljä pentua: kaksi kirjavaa ja kaksi mustaa. Lumentulon takia meinasi pikkuisten elämä katketa alkuunsa. Maidontulo oli niukkaa, eikä eläinlääkäriin tai apteekkiin päässyt huonolla kelillä (asuimme silloin maaseudulla). Tänään saan kuitenkin onneksi onnitella Hiucan Ihanaa, Innokasta ja Ilmeikästä. Yksi on joukosta valitettavasti poissa, mutta näille kolmelle toivotaan pitkää ikää ja hyviä tulevia vuosia. Lumipallo-emä makoilee tuossa takana selällään sohvalla varsin tyytyväisen näköisenä, kaksitoistavuotiasta ei vielä ikä pahemmin paina.


 
Hiucan Kiltti (Kasper) läpäisi maanantaina PIKA-kokeen hyvällä ja varmalla työskentelyllä. Onnea Päivi ja Kasper! Kasvattaja ei sen sijaan kunnostautunut tällä saralla - yritimme koetta myös Harmin (Hiucan Joviaali) kanssa. Laukauksen jälkeen Harmi unohti mitä oltiin tekemässä ja putki olisi jäänyt löytämättä ilman apua. Putkeen Harmi toki sujahti varmuudella ja haki sorkan pois. Hylsy siis tällä kertaa, joten Harmille lisää treeniä ennen seuraavaa yritystä!


(kuva Rukka Pets -Facebook-sivuilta)

Omat koirat käväisivät Rukka Pets -tuotteiden mainoskuvauksissa. Olipa muuten haas-teel-lis-ta saada koirat pysymään studiossa paikoillaan. Tai siis kaikki paitsi Helmi, joka istui pää kallellaan kärsivällisesti kuvaajan toivomusten mukaisesti. Malliaineista! 
 


Hiucan Ihana, Funny, kiittää muita kuulumisista ja lähettää terveisiä kaikille!

Onpa ollut aivan ihana lukea kaikkien kuulumisia ja nähdä mitä kaikkea kivaa Hiucan- minimäykyt pääsevätkään puuhaamaan!

Ei voi kuin ihailla miten moneen harrastukseen ja touhuun näistä onkaan:)



Tässä kuvassa Funny (taaempana) tyttärensä Fridan (Rectus Fun And Only) kanssa mökillä Kustavissa heinä-elokuun vaihteessa, josta jatkoimme Saaristoreittiä pitkin Ruotsiin jälkikokeisiin ja näyttelyyn.

Funny on myös Harmin (Hiucan Joviaali) ja Lolan (Hiucan Jaspeada) emä.
Se on myös mitä mainioin leikittäjä ja hoitotäti muiden pennuille. Meillä on tällä hetkellä kotona 6-viikkoiset normaalikoisen mäykyn pennut, joiden kanssa se leikkii mielellään.


Funny viettää tänään 6-vuotis syntymäpäiväänsä ja lähettää synttärionnittelut sisaruksilleen! Onnea myöhässä myös muille lokakuussa synttäreitään viettäneille!

(hieman vanhempi ja keväinen kuva Funnysta)


Terv. Funny ja Niina sekä muu kennel Rectus poppoo

Ps. Kiitos Sannalle ja Ruskalle vieraskirjaterveisistä:)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lucan ensimmäinen Match-Show

Lucan syksy etenee vauhdilla. Pentukoulu on päättynyt ja pentuagility on aloitettu. Agilitystä Luca oli innoissaan! Kurssilla esteiden puomit ovat toistaiseksi maassa ja kontaktiesteitä (A-este, puomi ja keinu) ei vielä harjoitella. Luca menee innokkaasti esteet, mutta putkeen se meni aluksi varauksella. Innostuttiin myös ostamaan IKEA:sta lapsille tarkoitettu "konttausputki" harjoittelua varten :D Odotellaan mitä kurssi tuo tullessaan!

Lauantaina 20.10.12 kävimme myös ensimmäisessä Match-Show:ssa Kuopion Hukka-Hallilla.
Ensimmäinen harjoitusnäyttely jännitti aivan mahdottomasti omistajaa, mutta Luca otti tapansa mukaan rennosti ja suhtautui uuteen tilanteeseen ennakkoluulottomasti.

Meillä oli mahdollisuus harjoitella kunnolla kehässä kulkemista ja pöydälle nostamista ennen ensimmäisen kehän alkua, mistä saikin sopivasti itsevarmuutta koitosta varten.





Ko. mätsärissä säännöt menivät siten, että ilmoittautumis järjestyksessä kehään mentiin alussa pareittain ja tuomari valitsi pareista paremmin suoriutuneen, joka sai punaisen nauhan ja heikommin suoriutuneen, joka sai puolestaan sinisen nauhan. Kun kaikki parit oli käyty läpi kehään kutsuttiin ensin sinisen nauhan saaneet, joista palkittiin 4 parasta ja tämän jälkeen punaisen nauhan saaneet joista palkittiin myös 4 parasta.

Olimme ilmoittautumassa ajoissa, joten meidän vuoro oli heti ensimmäisessä parissa. Olimme pienten pentujen luokassa (4-12kk). Tehtävänä oli seisottaa koiraa, kulkea kaksi kierrosta ympyrää ja sen jälkeen vuorotellen nostaa koira pöydälle ja tämän jälkeen kulkea tuomarin määräämä kuvio. Lopuksi vielä seisotettiin ja tuomari valitsi mielestään paremman. Oli mahtavaa saada punainen nauha ja sanoinkin silloin kehän reunalta seuranneille tutuille, että tämä on jo meidän voitto ja kaikki muu on plussaa.





Omaa vuoroa odotellessa kävimme hieman kiertelemässä alueella ja törmäsimmepä muutamiin mäyräkoiriinkiin. Saimme myös kutsun mäyräkoiratapaamiseen, jonne aijommekin mennä jatkossa saamaan paljon kaivattuja mäykkykavereita :) Odotusaikana Luca osasi hienosti olla omassa häkissään vinkumatta, vaikka häkin ovi olikin välillä kiinni ja viltti estämässä kokonaan näköyhteyden.




Jännitys oli kova kun ei yhtään tiennyt mitä kehässä tulee tehdä, vaan täytyi vain seurata muiden suoritusta. Onneksi sinisen nauhan saaneet olivat ensin, joten jonkinlainen käsitys tulevasta muodostui. Vihdoin oli punaisten nauhan saaneiden vuoro ja menimme kaikki yhtä aikaa kehään (21 koirakkoa). Porukka jaettiin puoliksi ja tehtävänä oli jälleen kulkea ympyrässä. Tuomari valitsi molemmista porukoista yhteensä 8 koiraa jatkoon, jonka jälkeen taas kuljettiin ympyrällä ja lopuksi seisotettiin tuomarin eteen. Tämän jälkeen tuomari kätteli niitä neljää joiden osalta kilpailu oli ohi ja oli ihan uskomaton fiilis kun pääsimme neljän parhaan joukkoon ja tajusin jännityksen sumentamana, että sehän tarkoittaa että jokin palkinto on tiedossa. Siinä vaiheessa oli täysin merkityksetöntä pääseekö sitä ensimmäiseksi vai neljänneksi.

Lopulta paljastui, että pääsimme neljännelle sijalle ja olo oli kuin olisi jonkun suuremmankin näyttelyn voittanut näin ensikertalaisen silmin :D Palkinnoksi saimme koirannameja, pokaalin ja ruusukkeen. Luca oli siis 42:sta erirotuisesta koirakosta 4. paras.




Jatkossa pitää yrittää kiinnittää huomiota siihen ettei Luca kulje nenä maassa kehässä ja muistaa että mäyräkoiran häntä saa olla vapaasti sitä seisottaessa :D Mutta propsit siitä, että Luca antoi nätisti katsoa hampaat ja oli kokoajan iloisella mielellä. Myös tuomarin erikseen antamat kehut hienosta mäykkypennusta lämmittivät sydäntä :)

Tätä lisää!

Virikeluolia testaamassa

Kasperin omistaja järjesti K-pentueelle virikeluola-ajan. Kokoonnuimme koirakoulu Heiluvaan häntään kera Kasperin, Veijarin, Jalon ja Ruskan. Mukana olivat myös Elmeri ja Harmi.
 
 
Luolasto oli rakennettu kiertämään huonetta. Luolien pohjalla oli kuivia heiniä, kiviä, putkia ja saaliseläinten tuoksuja. Suurin osa luolastosta oli peitettyä, joten koirien olinpaikan saattoi päätellä lähinnä heinien rapinasta.
 

Luolantarkastus menossa.
 

Aikaa saattoi viettää myös luolan päällä - luolat olivat uusi juttu koko porukalle, joten niihin tutustuttiin melko maltillisesti. Välillä otettiin veljespainit aukealla tilalla.
 
Koirille annettiin nuuskittavaksi myös saaliseläinten kappaleita: siipiä, sorkkia ja nahkoja.
 

Koirat äänestivät ylivoimaiseksi ykköseksi supikoiran nahan. Harmi ja Elmeri innostuivat kierimään sen päällä. Harmi oli muutenkin erityisen innostunut luolista ja kierteli kaikki reippaasti läpi.
 
Virikeluolilla oli kiva käydä. Koirilla oli selvästi mukavaa: luolia sai kierrellä oman mielensä mukaisesti, eikä koirille ollut mitään erityisiä tavoitteita. Mukavaa, rentoa ja mäyräkoirille varsin rodunomaista aktivointia. Suosittelen lämpimästi! Kiitos K-pentueen omistajille hauskasta päivästä ja kiitokset erityisesti Päiville kutsumisesta.
 
K-pentue ehti jo kahden vuoden ikään, ja terveystarkastuksiin on ehditty seuraavin tuloksin:
Hiucan Kaunis: polvet 0/0, silmät distichiasis (2 ripseä)
Hiucan Kiltti: polvet 0/0, silmät epäilyttävä lasiaisen rappeutuminen
Hiucan Kallis: polvet 0/0, silmät ok, selkä K2
Kiitos kasvatinomistajille aktiivisuudesta! Lisää tuloksia on vielä luvassa...
  
Lopuksi vielä Jutan lähettämä kuva Jalosta (Hiucan Komea).


Kasper (Hiucan Kiltti) jälkikokeessa



Lappeenrannassa asuva Kasper on omistajineen mukana pelastuskoiratoiminnassa. 13.10. Kasper osallistui ensimmäistä kertaa PEJÄ-kokeeseen. Pelastuskoirien jälkikoe eroaa metsästyskoirien jälkikokeesta (MEJÄ) monella tavalla: jäljellä on vain ihmisen hajua ja siltä etsitään maalimiestä ja esineitä. Jälki on myös pidempi. MEJÄ:ssä jälki tehdään naudan verellä, ja jäljen päässä on peuran sorkka. MEJÄ:än kuuluu laukausvarmuuden testaus, PEJÄ:ssä puolestaan koiran on suoritettava tottelevaisuusosio ennen jäljelle pääsyä. Tässä Päivi-omistajan kirjoitus kokeesta: 

Tänään oli sitten se suuri päivä.. Kasperin eka pelatusjälkikoe. Olin ennen kokeen alkua aika koomassa jännityksestä, seurakaverit sanoivatkin, että saa hengittää. Olin jo viikon nähnyt unia jäljestämisestä ja siitä, että Kasper tuo jäljeltä kahdeksan esinettä neljän sijaan ja minä sitten niitä arvon ja haistelen, mitkähän niistä on jäljen tekijän.

Ennen jäljelle menoa testataan koiran sosiaalisuus ja luoksepäästävyys. Se tapahtuu niin, että kaikki kokeeseen osallistuvat koirakot seisovat rivissä kiltisti ja siitä rivin ohi mennään vuorotellen tervehtimään testaajaa kulkien nätisti hihnassa toisia huomoimatta. Koiran pitää antaa testaajan kätellä ohjaajaa ja antaa myös itseään taputella. Sen jälkeen, juuri ennen jäljelle lähtöä, koiran pitää seurata ohjaajan vierellä vapaana 50 metriä testaajan osoittamaan suuntaan ja jäädä yksin vapaana paikalle, kun ohjaaja ja testaaja siirtyvät kymmenen metrin päähän keskustelemaan kokeeseen liittyvistä asioista. Koiran pitää kestää paikalla kolme minuuttia ja sen jälkeen joko tulla kutsusta luokse tai sitten ohjaaja kävelee koiran vierelle vapauttamaan koiran. Kasper seurasi tosi nätisti ja paikalla olokin meni hienosti. Kaksi kertaa muistutin koiraa sanomalla sille "paikka", mutta se ei ollut hylkäävä virhe, kun se kesti paikalla. Näistä pitää suoriutua hyväksytysti päästäkseen jäljelle.

Jäljen nosto tapahtuu 100-50 metrin janalta, janan saa kävellä kerran edestakaisin, koiran pitää siis itse etsiä jaljen alku. Meillä oli tässä pienimuotoista häiriötä: juuri ennen meidän jäljelle lähtöä siitä meidän janapaikasta, metsätien toiselta puolelta, oli lähtenyt iso hirven metsästysporukka metsään, joten Kasper olis mieluusti lähtenyt näille tuoreille jäljille. Pelastusjälki peruskokeessa on kaksi tuntia vanha. Tuomari antoi meidän tän häiriön takia kävellä jana vielä yhden ylimääräisen kerran yhteen suuntaan ja löytyihän se jäljen alku, onneksi. Metsä tien reunassa janan alueella oli kauttaaltaan tiheää pöheikköä, joten oli tosi vaikea arpoa, mistä se ukko olis voinu mennä. No, koira lopulta löys alun, mutta vaikeeta se on koiran lukeminenkin; onko tää se oikee vai eikö oo. Jäljen nosto olikin tänään meille se vaikein osuus. Kun koira lähtee jäljelle, se pysäytetään jäljen alussa vielä kerran, sillä testataan koiran hermoa ja hallittavuutta. On melko huimaa tarpoa koiran perässä km:n mittaista merkaamatonta jälkeä ja vain luottaa siihen. Jäljellä on neljä esinettä ja niistä pitää löytää vähintään kolme sekä ukko.

Kasper löysi kaikki neljä esinettä. Esine on ainakin mulle aina iloinen yllätys ja helpotus, tietää että oikeella ollaan... Palkkaan Kasperin esineellä herkuilla ja koira taatusti huomaa, että mamma on tyytyväinen! Sit jatketaan jälestystä. Tämän päivän jälki oli pikkukoiralle vaikeessa maastossa: paljon kaatuneita runkoja ja risukkoa, kalliota kiivetä ja laskea, kaksi puron ylitystä, toinen niistä oli Kasperin näkökulmasta joki! Mutta tuon "joen" ylikin se hyppäs reippaasti, kun oli ensin nuuskinut, että siitä se on menny. Märkää metsää täynnä lammikoita eli taas koiran kokoon nähden lampia, noihin puroihin ja lammikoihin olis helposti jälki voinut kadotakin! Oli ihanaa katsoa koiran varmaa työskentelyä, Kasper välillä poikkes harhaan ehkä parin metrin verran, mutta huomasi sen saman tien ja haki napakasti jäljen aina uudestaan. Vauhti oli melkoinen, välillä laskin liinasta irti, kun en olis muuten pysyny perässä hankalassa maastossa.

Aikaa olis ollu käytettävissä puoli tuntia, mutta Kasper teki kilsan duunin 22 minuutissa! Epäröimättä se etsi maalimiehen puskapiilosta ja meni hänen luokseen. Sen jälkeen herkuteltiin keitetyillä broilerin sydämillä ja leikittiin pallolla ja pehmoraadolla!!! Nyt ollaan iloisia ja jo vähän suunnataan ajatuksia tulevaan. Seuraava pelastusjälkikoe on ehkä jo keväällä. Se on samantyyppinen perusjälki, mutta pimeässä, aikaa taitaa olla käytettävissä 15 minuuttia enemmin. Sen jälkeen, jotta saa hälytysvalmiin pelastusjälkikoiran, pitää sen suorittaa vielä vaikea loppukoe valoisassa ja pimeessä.

Kaikista parasta tässä on se, kun koiralla on hauskaa. Ja tällä koiralla näyttää olevan hauskaa, kun se näkee, että miulla on hauskaa. Tää on siis tällainen hauskan pidon ketju. Siitä todella näkee, että se nauttii tästä työskentelystä! Tänään testatuista koirista vain Kasper sai jälkikokeen läpi. Hakukokeissakaan ei saanut kuin yksi hyväksytyn tuloksen. Joten ei tää mitään helppoa ole!! Taitaa olla aika harvinaista, että ekalla kertaa onnistuu. Aikanaan sen rotu, nimi ja hyväksytty koetulos ilmestyy Pelastuskoiraliiton sivuille, laitan sit siulle linkin, kun bongaan Kasperin sieltä - toivottavasti laittavat sinne virallisen nimen!! Oon joskus katellu niitä tuloksia ja yhdistysten sivuja, mutta en oo siellä toista mäyräkoiraa nähnyt...
Sellanen kasvatti siulla, onnittelut ja kiitokset kasvattajalle!

Päivi&Kasper

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Matula 1-vuotta!

Matula (Hiucan Matala) vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä 13.10. Tässä Matulan synttäritarinointi ja kuva:
13.10. Aamutuimaan koitti paluu metsämökiltä Palojoensuusta, jossa vietin ensimmmäisen syyslomani. Loma oli ollut ihana, joka päivä sain kävellä metsissä ja jängillä useita tunteja, onneksi kuitenkin hankalimmat maastot pääsin isäntäni sylissä maisemia katsellen. Mökillä sitten aina ruoka maistui ja sain levätä omalla hetekalla. Vähän minua suretti kun paras ystäväni Lotta ei ollut mukana, Lotta on ollut kohta jo kaksi kuukautta Tampereella reissussa.

Kotona minua odotti mielenkiintoinen uusi juttu, pääsin seuraamaan vierestä, kun poronlihaa laitettiin pakastusvalmiiksi paloiksi. En oikein ymmärtänyt isoista lihapaloista, joita minulle heiteltiin, uskalsin vasta sitten maistaa, kun sain pienempiä paloja tai valmiiksi jauhettua lihaa. Tämä oli ehdottomasti syntymäpäiväni kohokohta ja aika hieno yllätys minulle omistajiltani. Lottaa vain on kyllä ikävä, omaa kaveria, jonka kanssa voi kiistellä luista sun muista sellaisista :). Vaan eiköhän se Lotta jo kohta tule kotiin luokseni.

Jutun kirjaili omistajani Kaija Yliniemi

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ramos 002

Paljon on tapahtunut lähiaikoina. Ollaan tutustuttu moniin uusiin koirakavereihin ja niiden kanssa on välillä villit leikit Ramoksen toimesta. Rokotuksissa ollaan käyty ja koulutettu Ramosta. Ramos on myös alkanut haukkumaan enemmän, ennen se tykkäsi uikuttaa. Ramos on kasvanutkin tosi paljon. Ollaan käyty metsässä ja veljen jalkapallopeleissä. Myös Ramoksen karvoitus on muuttunut. Selässä selkärankaa pitkin on kasvanut tummempaa ja eri laatuista karvaa. Jotkut paikat näyttää hassuilta, koska karvat ei ole kasvaneet vielä täyteen mittaan. Ramos käyttäytyy pääasiassa nätisti, mutta välillä joutuu laittamaan arestiin.


Välillä sitä osataan poseerata kameraan kohti kauniisti. 


Joskus mennään tuhatta ja sataa. 


Välillä otetaan rauhallisesti.