Herättyäni huomasin Sessen olevan jälleen varsin vaisu. Yksi nisistä oli tummunut ja tuntui kovalta. Tulehdus oli siis nisätulehdus, mastiitti. Selvittelin nisätulehduksen hoitoa, Sessellähän oli jo antibiootit päällä ja hetken ajattelin että niillä selvittäisiin. Sessen tila kuitenkin heikkeni nopeasti joten lähdimme aamupäivällä takaisin lääkäriin. Lääkäriin päästyämme nisä oli jo violetinmusta, maito oli keltaista ja Sesse aivan apaattinen. Tulehdusarvot olivat niin heikot etteivät ne enää mahtuneet asteikolle. Nisä oli mennyt kuolioon. Tarvittiin nopea leikkaus, eläinlääkäri kertoi että Sesse saattaisi tarvita myös verensiirron ja ennuste oli heikko. Minulla oli aivan epäuskoinen olo, en voinut käsittää että nisätulehdus voi edetä näin rajusti ja nopeasti. Hyvin sujunut synnytys, elinvoimaiset pennut ja aina täysin terve, hyvinvoiva koira... Sesse jäi leikkaukseen, minä lähdin kotiin hoitamaan seuraavaa ongelmaa - Sessen pentujen ruokintaa.
Sessen leikkaus sujui onneksi hyvin sen heikosta lähtötilanteesta huolimatta. Sesse jäi tehohoitoon ja lääkäri varoitteli jo että on mahdollista ettei Sesse voi palata enää pentujen luokse. Tällä välin olin istunut tunteja pentujen kanssa ja yrittänyt saada niitä huolimaan vastiketta pullosta heikoin tuloksin. Pulleat pennut eivät mitenkään huolineet pulloa, eivät meikkisieni-ruisku -yhdistelmää, pelkällä ruiskullakin vastike valui suupielistä. Nutri-plus -geeli oli oikeastaan ainoa jota sain kunnolla pennuille. Sesse on sijoituskoira, ja onneksi Sessen emäntä tuli avuksi hoitamaan pentuja yöksi.
Torstaina päivällä Sessen vointi oli jo niin vakaa, että Sesse pääsi kotiin. Leikkauksessa jouduttiin poistamaan kaksi nisää kuolion vuoksi. Sessellä oli vahvat kipulääkkeet ja kahta eri antibioottia, ja pentujen luokse ei ollut enää paluuta. Tässä kohtaa oli onni, että Sesse on sijoituskoira ja pystyi nyt palaamaan suoraan omaan kotiinsa, toipilasaika tulisi olemaan paljon helpompi kun se ei pääsisi kuulemaan ja haistamaan pentujaan.
Tällä välin pennut eivät olleet vieläkään huolineet pulloa, mutta vastiketta oli nyt saatu menemään tekemällä penturuuasta ja vastikkeesta velliä jota pennut hoksasivat latkia lautaselta. Selvittelin mahdollisia varaemoja ja mietin myös pentujen jakamista lähellä oleviin pentueisiin. Oli suuri helpotus että pennut ryhtyivät syömään vastikevelliä, ja päädyimme että pennut yritetään hoitaa omin voimin ja keinoemoon turvaudutaan vasta jos pennut eivät saa riittävästi ravintoa. Hankin apteekista nesteytystarpeet varuiksi.
Torstaiyönä pentuja ruokkiessani Hilja vinkui pentujen huoneen portilla, ja otin sen kokeeksi katsomaan pentuja. Hilja oli käynyt katsomassa pentuja aiemminkin, se oli kyllä niistä ihan kiinnostunut mutta oli tullut nopeasti laatikosta pois. Nyt Hilja ryhtyi innolla nuolemaan vastikemössössä pyörineitä pentuja, asettui pentulaatikkoon ja antoi pentujen jopa imeä vaikka ei sen nisistä maitoa heruisi. Tästä pitäen Hilja otti pennut hoitaakseen, se hoitaa niitä niin kuin nyt oikea emä hoitaisi - pesee, imettää ja lämmittää niitä. Hilja-mummo täyttää heinäkuussa 12, ja epilepsiansa takia se ei todellakaan ole mitenkään ykkösehdokas keinoemoksi. Omia pentuja Hiljalla ei ole koskaan ollut. Hiljalla ei ole lääkitystä ja sen kohtaukset ovat satunnaisia ja lieviä, mutta seurailen tarkasti ettei pentujen hoito kuormita sitä liikaa. Toistaiseksi se näyttää ottavan hyvin rennosti varaemon pestinsä. Onneksi olen kotona lapsen kanssa niin tilannetta on helppo seurata. Pennutkin tarvitsevat vielä tiheästi ruokintakertoja.
Hilja ja pennut. Kuva on sotkuinen ja sumea, mutta niin on tämä kasvattajakin.
Tänään pennut ovat alkaneet jälleen pyöristyä samanlaisiksi palloiksi kuin ennen Sessen sairastumista. Pikkusintti, jolla on aikaisempaa kokemusta lisäruokinnasta, on syönyt alusta asti parhaiten ja se onkin kirinyt sisaruksia kiinni painossa. Sesse toipuu hyvää vauhtia kotona, pennut nukkuvat mahat pullollaan kopassa ja aurinko paistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti